Marou Dak Lak 70%

There are already a few quality chocolate makers that make their wrappers look like wallpaper, and I mean that in a good way. This purple wrapper would also work perfectly as wallpapaer with its interesting pattern. Also the chocolate bar is not totally "normal" as the pieces have been divided using a very creative form of division. The outside paper wrapper is made of thick paper and the inside golden foil is really thin. This last part is just FYI.

I like the aroma coming from the chocolate. It's dark and also somewhat powerfull, but it has at least some happy/fruity odors as well. Based on the aroma alone, I'm not really sure if I should expect fruity chocolate flavors or more bitter ones. Only one way to find out.

The chocolate snaps into pieces with a... well, snapping sound even if the bar in question has been in room temperature (around 22 C) overnight. The texture is smooth and once the chocolate melts, it turns into a really thick chocolate liquid. Feels very close to luxurious.

The most prominent flavor is one that's a mix of white bread and earth. I don't know why, but this is not the first time I've tasted bread in Marou chocolates. Is it a Vietnam thing or a Marou thing? In the background taste there is a mild, but noticeable fruity twist to the flavor and that's a good thing in my mouth. Without it, this chocolate might be a little bit boring. Now it has potential. Only after eating half of the 80g bar (didn't these use to be 100g..?) I realize that there's no noteworthy bitterness in this chocolate. Nice.

The aftertaste is also not bitter, at least not a lot, but in a sense it's gloomy and "sad" rather than happy and joyfull. I would (as does my wife) say that the aftertaste doesn't really leave a feeling of "I certainly want more of this" in my mouth, but I did eat (almost) the whole 80g bar while writing this review, so it's not bad either. Just not my favorite.

Ingredients: Cacao beans, cacao butter & cane sugar

Maailmalta löytyy jo muutamakin laatusuklaan valmistaja, joiden suklaakääreet kelpaisivat myös tapetiksi ja tarkoitan sitä pelkästään hyvällä. Myöskin tämä violetti kääre mielenkiintoisine kuvioineen toimisi hyvin tapettina. Myöskään itse suklaalevy ei ole ihan "normaaliin" tapaan paloiteltu, vaan luovuutta on käytetty myös siinä. Ulompi kääre on paksua paperia ja sisempi kultafolio varsin ohutta. Tämä viimeisin info vain tiedoksi.

Tykkään suklaasta leijailevasta tuoksusta. Se on tumma ja jokseenkin voimakas, mutta siinä on ainakin hieman iloisia/hedelmäisiäkin tuoksuja. Pelkän tuoksun perusteella on hyvin vaikea päätellä, tuleeko maku olemaan hedelmäinen vaiko kitkerämpi. On vain yksi tapa selvittää asia.

Suklaa napsahtaa pienemmiksi palasiksi... no napsahtavalla äänellä, vaikka levy on ollut huoneenlämmössä (noin 22 astetta) yön yli. Koostumus suklaassa on sileä ja sulaessaan suklaa muuntautuu todella paksuksi suklaanesteeksi. Tuntuu lähes luksukselta.

Päämakuna suklaassa on vaalean leivän ja mullan sekoitus. En tiedä mistä johtuu, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Maroun suklaa maistuu leivältä. Johtuuko se Vietnamista vai Marousta? Päämaun taustalta löytyy mieto, mutta merkillepantava hedelmäinen vivahde ja sellainenhan minua ilahduttaa. Ilman sitä tämä suklaa saattaisi jäädä hieman tylsäksi. Nyt tässä on potentiaalia. Vasta syötyäni puolet 80g levystä (eikös nämä olleet aiemmin 100g..?) huomaan, että tästä puuttuu kitkeryys lähes kokonaan. Kiva.

Jälkimakukaan ei ole kitkerä, ainakaan pahasti, mutta tietyllä tavalla tunne on kuitenkin synkkä ja "surullinen" sen sijaan että olisi pirtsakka ja iloinen. Sanoisin (kuten myös vaimoni), että jälkimaku ei juurikaan jätä sellaista "tahdon ehdottomasti tätä lisää" -fiilistä, mutta söin kuitenkin (lähes) koko levyn tätä arviota kirjoittaessa, joten ei tämä pahaakaan ole. Ei vaan kuulu ihan omiin suosikkeihini.

Suklaata myy Suomessa Laatusuklaa.fi.

Ainesosat: Kaakaomassa, kaakaovoi & ruokosokeri